VTT Mia Hakovirta
Yliopisto-opettaja
työpuhelin (02) 333 6213
sähköposti: miahak@utu.fi
Vastaanotto: keskiviikkoisin 13-14
Tutkimusintressit
- Yksinhuoltajuus ja eron jälkeinen perhe-elämä
- Lapsen elatus eron jälkeen
- Eron jälkeinen isyys
- Perhepolitiikka, työ- ja perhe
- Lasten köyhyys ja eriarvoisuus
Työelämän tutkimus -lehden päätoimittaja (linkki lehden sivuille)
Opetus
- Kandidaatinseminaarin ja –töiden ohjaus
- P.3 Talous- ja sosiaalipolitiikka
- S.3.1. Näkökulmia perhetutkimukseen
Meneillään olevat tutkimushankkeet
Child maintenance policies in different welfare states
Mia Hakovirta, Jacqueline Davidson (SPRU, University of York) and Christine Skinner (University of York)
In recent years child maintenance policies have become an increasingly important public policy issue and in many countries the legislation concerning child maintenance has been reformed. Child maintenance schemes have become more important with the increasing fragility of marriage and heterosexual partnerships and the increased prevalence of lone parent families across countries. Furthermore, joint legal custody, wide visitation arrangements, shared parenthood and dual residence arrangements have become more common and lone mothers are not alone in being responsible for raising their children. The aim of this project is to evaluate the state of child maintenance policies across different welfare states in the twenty first century. The primary emphasis is on country variations in child maintenance systems and to consider how they deal with rising demand and changes in parental roles regarding caring and earning.
Family policies and fathers in the Nordic countries
Mia Hakovirta, Anita Haataja (Kela), Guðný Björk Eydal (University of Iceland) and Tine Rostgaard (Aalborg University)
During the past decades all the Nordic countries have emphasized the dual earner/dual carer model. At the same time there has been increasing diversity in patterns of responsibility for the raising of children in families and countries have not paid much attention how welfare benefits acknowledge variation in family forms and this present serious challenges for welfare states – in how they encourage/support fatherhood through the various redistributive family policy cash benefits. While all Nordic countries have placed great effort in designing care policies which encourage shared caring, less effort has been devoted to constructing that also the cash benefits support shared parenting. This study will examine how the various redistributive family policies, such as family benefits and/or tax credits, housing benefits and systems of advanced child maintenance and other benefits for lone parents, contribute to the construction of fatherhood in the Nordic region. The study will then examine how the division of labour between the state and the parents is organized in regards to financially supporting the family and in particular if the family cash benefits treat both parents as providers with equal duties to provide for their children or if the system differentiate between mothers and fathers. Furthermore, the study will ask if and how shared parenting, operates when parents do not live together but raise their child together. The study will examine all the five Nordic countries, hence providing a picture of how the various family policies on redistribution have contributed to the construction of fatherhood in the Nordic region.
What explains the increased poverty of lone parents in the Nordic countries?
Mia Hakovirta & Susan Kuivalainen (THL)
The comparatively low poverty rates among lone parents have characterized the Nordic countries. Nonetheless, during the past decades poverty in lone parents has remarkably increased. While in the 1990s lone parents still had poverty rates similar to the population average, by the late 2000s their average risk of poverty was already twice that of the general population (Fritzell et al. 2011). Moreover, the Nordic countries no longer diverge from non-Nordic countries with regard to lone-parent poverty; lone parents in the Nordic countries have as high risk of poverty as have lone parents in the Europe on average. Unavoidable question arises: what explain this development? In this study we are interested in what are the factors contributing to the increased poverty risk of lone parents in Nordic region?
Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa
Mia Hakovirta ja Minna Rantalaiho (TY)
Lapsiperheiden välinen taloudellinen polarisaatio on Suomessa kasvanut ja samalla lasten välinen eriarvoisuus lisääntynyt. Tuloerojen kasvun seurauksista ja taloudellisesta eriarvoisuudesta on kuitenkin vähän lapsilähtöistä tutkimusta, vaikka monet taloudellisten resurssien jakoihin liittyvät asetelmat koskevat lapsia ja lapsuutta. Lapsille eriarvoisuus merkitsee paitsi elinolojen ja hyvinvoinnin eroja myös sosiaalista etäisyyttä ja sosiaalisten todellisuuksien erkaantumista toisistaan. Tutkimuksessa tarkastelemme, minkälaisia kokemuksia lapsilla ja nuorilla on eriarvoisuudesta ja miten eriarvoisuus lasten kokemana ilmiönä jäsentyy. Erityisesti olemme kiinnostuneita siitä, mitä eriarvoisuus merkitsee yksilötason kokemuksena, minkälaisia vaikutuksia eriarvoisuudella on ja millaisia selviytymisen strategioita lapset ja nuoret ovat omaksuneet käyttöönsä. Tutkimusta rahoittaa Alli Paasikiven Säätiö.
Perheiden taloudellinen tilanne ja lasten ajankäyttö
Mia Hakovirta, Leena Koivusilta (TY) ja Hannu Pääkkönen (Tilastokeskus)
Sillä, miten lapset viettävät aikaa on suuri vaikutus heidän sosiaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseensä sekä siihen miten he selviytyvät myöhemmin elämässä. Pienituloisissa lapsiperheissä vanhempien mahdollisuudet tukea taloudellisesti esimerkiksi lasten koulunkäyntiä, harrastuksia ja vapaa-ajanviettoa voi olla haastavaa ja lisäksi lastenhoidon logiikka eroaa näiden ja muiden perheiden välillä. Perheen taloudellinen tilanne siis heijastuu monella tavalla lasten ajankäyttöön. Esping-Andersenin (2009) mukaan erilaisessa sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa olevat vanhemmat sijoittavat lapsiinsa eri tavalla ja tämä ero aikapanostuksessa on erityisen suuri lasten kasvua ja kehitystä tukevassa ajankäytössä. Perheen taloudelliset resurssit muuttuvat ajaksi ja vanhempien sosiaalisiksi investoinneiksi ja saattavat sitä kautta voimistaa lapsiperheiden taloudellisen polarisaation vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme sitä, miten perheen taloudellinen tilanne muokkaa lasten ajankäyttöä, erityisesti lasten vapaa-aikaa, koulunkäyntiin käytettyä aikaa sekä perheen ja vanhempien kanssa yhdessä vietettyä aikaa. Aineistona tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen keräämiä lasten itsensä tuottamia ajankäyttöaineistoja.
Isien ajankäyttö
Minna Ylikännö (Kela), Hannu Pääkkönen (Tilastokeskus) ja Mia Hakovirta
Isät ovat perinteisesti käyttäneet vähemmän aikaa lasten hoitoon kuin äidit, mutta yhteiskunnallisessa keskustelussa isien osallistuminen lastenhoitoon nähdään kuitenkin tärkeänä. Myös useat tutkimukset osoittavat, että isän osallistuminen lasten hoitoon edesauttaa isän ja lapsen välisen suhteen muodostumista sekä tukee myös äidin vanhemmuutta. Toisaalta yhä suurempi osa isistä asuu vanhempien eron myötä lapsen kanssa eri kotitaloudessa ja isät tapaavat lapsiaan vain sovittujen tapaamiskäytäntöjen puitteissa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten paljon erilaisessa elämäntilanteessa olevat isät osallistuvat ajallisesti lastenhoitoon ja miten lapset isän kanssa aikaansa viettävät ja onko ajankäyttö sen suhteen muuttunut viime vuosikymmeninä. Aineistona tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen ajankäyttöaineistoja.
Sosiaalityöntekijöiden mielipiteet yksinhuoltajaperheistä
Mia Hakovirta, Johanna Kallio (HY), Helena Blomberg-Kroll (HY), Christian Kroll (HY)
Sosiaalityöntekijät ovat hyvinvointivaltion ja erityisesti sosiaalipalvelujen sekä sosiaalisten ongelmien asiantuntijoita, jotka kohtaavat työssään monenlaisia perheitä. Yksinhuoltajat ovat yksi suurimmista asiakasryhmistä toimeentulotuessa ja lastensuojelussa ja lisäksi sosiaalityöntekijät auttavat yksinhuoltajaperheitä vanhempien neuvotellessa lasten huolto- ja tapaamiskäytännöistä, mutta myös muissa sosiaalipalveluissa. Sosiaalityöntekijöiden mielipiteet erilaisista perheistä voivat vaikuttavaa siihen, miten he suhtautuvat asiakkaisiinsa auttamistilanteessa ja millaisia palveluja he perheille tarjoavat ja keitä he auttavat aktiivisimmin. Toisaalta voidaan ajatella, että sosiaalityön arvot, tavoitteet ja eettiset ohjeistukset vaikuttavat siihen, miten he asiakkaisiinsa suhtautuvat eikä mielipiteissä eri perhetyyppejä kohtaan ole välttämättä havaittavissa eroja. Tutkimuksia sosiaalityöntekijöiden asennoitumisesta erilaisiin perhetyyppeihin on tehty vain muutamia ja Suomessa ei aihetta ole tietääksemme tutkittu lainkaan. Tässä tutkimuksessa olemme kiinnostuneita siitä, miten sosiaalityöntekijät asennoituvat yksinhuoltajuuteen, minkälaisia mielipiteitä sosiaalityöntekijöillä on yksinhuoltajuuden syistä ja siitä miten heitä pitäisi auttaa. Lisäksi olemme kiinnostuneita siitä, mitkä tekijät selittävät heidän mielipiteitään. Aineistona käytämme vuonna 2011 kerättyä sosiaalityöntekijöille suunnattua kyselyä.
Julkaisuja viime vuosilta:
Hakovirta, M. & Rantalaiho, M. (2011) Lapsuuden tutkimuksen näkökulma taloudelliseen eriarvoisuuteen. Janus 19(4).
Hakovirta, M. (2011) Child maintenance and child poverty. Journal of Poverty and Social Justice 19(3), 249-262.
Hakovirta, M. & Rantalaiho, M. (2011) Nordic family policy and shared parenthood. European Journal of Social Security (13) 2, 247-266.
Hakovirta, M. (2010) Lapsiköyhyys ja lapsen elatus vanhempien eron jälkeen. Yhteiskuntapolitiikka (75)3, 293- 302.
Hakovirta, M. (2010) Köyhyys yksinhuoltajaperheiden lasten arjessa. Teoksessa Ervasti, H. & Kuivalainen, S. & Nyqvist, L. (toim.) Köyhyys, tulojako ja eriarvoisuus. Turku: TCWR Tutkimuksia.
Forssén, K. & Haataja, A. & Hakovirta, M. (2009) Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisuja D52. Helsinki: Väestöliitto.
Hakovirta, M. & Rantalaiho, M. (2009) Perhepolitiikka ja jaettu vanhemmuus. Teoksessa Kääriäinen, A. & Pölkki, P. & Hämäläinen, J. (toim.) Ero, vanhemmuus ja tukeminen. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto. Neuvo-projekti.
Hakovirta, M. & Broberg, M (2009) Isät ja lapsen hyvinvointi eron jälkeen. Teoksessa Kääriäinen, A. & Pölkki, P. & Hämäläinen, J. (toim.) Ero, vanhemmuus ja tukeminen. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto. Neuvo-projekti.
Hakovirta, M. & Broberg, M (2009) Lapsistaan erillään asuvana isänä eron jälkeen. Teoksessa Forssén, K. & Haataja, A. & Hakovirta, M. (toim) Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisuja D52. Väestöliitto.
Forssén, K. & Haataja, A. & Hakovirta, M. (2009) Yksinhuoltajien asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Teoksessa Forssén, K. & Haataja, A. & Hakovirta, M. (toim) Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisuja D52. Väestöliitto.
Hakovirta, M. (2009) Employment and incomes of lone mothers. In Koistinen, P. & Mosesdottir, L. & Serrano Pascual A. (eds.) Emerging Systems of Work and Welfare. Peter Lang, Bryssels, 81-94.
Hakovirta, M. (2008) Yksinhuoltajaäitien palkkatyövalinnat. Sosiologia (45) 2, 91-103.
Hakovirta, M. & Broberg, M. (2007) Parenting from a Distance: The factors connected to the contact between children and a non-resident parent. Nordisk Sosialt Arbeid 27(1), 19-33.
Hakovirta, M. (2007) Yksinhuoltajaäidit työmarkkinoilla. Työelämän tutkimus 5(2), 138-143.
Hakovirta, M. (2007) Au-äidistä yksinhuoltajaäidiksi. Yksinhuoltajaäitien asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Janus 15(1), 66-71.
Hakovirta, M. (2006) Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat. Väestöliitto D45/2006. Väitöskirja. Turun yliopisto.
Hakovirta, M. & Salin, M. (2006) Valinta vai pakko? Kansainvälinen vertailu äitien preferoiman ja toteutuneen työmarkkina-aseman yhteydestä. Janus 14(3), 255-271.
Broberg, M. & Hakovirta, M. (2005) Lapsen ja etävanhemman tapaaminen yksinhuoltaja- ja uusperheissä – lähivanhemman näkökulma. Janus 13(2), 137-153.
Forssén, K. & Haataja, A. & Hakovirta, M. (2005) Policy changes, employment and single parenthood in Finland. Yearbook of Population Research in Finland XLI, 5-27.