Poliittinen historia teetti kesällä 2005 kolmannen kerran selvityksen, jossa tutkittiin muun muassa millaisille aloille oppiaineesta vuosina 2000-2004 valmistuneet ovat työllistyneet, millaisia tietoja ja taitoja he katsovat työelämässä tarvittavan ja mitkä seikat vaikuttavat työpaikan saamiseen. Alla esitetään selvityksen keskeisimmät johtopäätökset. Julkaisu kokonaisuudessaan on saatavilla poliittisen historian toimistosta.
-----------------------------
Lähes 90 % viimeisenä viitenä vuotena valmistuneista on tällä hetkellä töissä, heistä puolet vakituisessa työsuhteessa. Määräaikaisten työsuhteiden korkea määrä kertoo kuitenkin siitä, että työelämän murros koskettaa myös poliittisesta historiasta valmistuneita, vaikka toisaalta määräaikaisten työsuhteiden määrä todennäköisesti laskee sen mukaan mitä kauemmin on ollut työelämässä. Työttömyydeltä on vaikea välttyä, mutta valmistuneiden työttömyysjaksot ovat yleensä alle puolen vuoden mittaisia.
Poliittisesta historiasta valmistuneiden suurin työllistäjäsektori on valtio, jonka palveluksessa on yli kolmannes vuosina 2000-2004 valmistuneista. Kun lukuun lisätään kunnan palveluksessa olevat, kohoaa luku huomattavasti yli 50 %:n. Yksityisellä sektorilla työskentelevien määrä on viiden vuoden takaiseen selvitykseen verrattuna vähentynyt selvästi, se työllistää noin 15% valmistuneista. Ammattialoissa on tapahtunut joitain huomattavia muutoksia. Ensinnäkin opetustehtävissä toimivien määrä on kasvanut kolminkertaiseksi vuoteen 2000 verrattuna samalla kun yritystoiminnan parissa työskentelevien määrä on romahtanut. Myös yliopiston opetus- ja tutkimussektorin työpaikkojen määrä on jatkanut vähentymistään. Suurin osa valmistuneista työskentelee suurissa kaupungeissa, etupäässä Turussa tai Helsingissä. Varsinais-Suomeen opiskelujensa jälkeen jääneitä on lukumääräisesti hieman Uuttamaata enemmän. 10 % vastaajista työskentelee ulkomailla.
Eniten työllistymiseen vaikuttavat aikaisempi työkokemus, hyvä peruskielitaito sekä sattuma, kun taas esimerkiksi pro gradu -tutkielman aiheella ja arvosanalla ei nähdä olevan vaikutusta työpaikan saamiseen. Työpaikassa tarvittavista tiedoista ja taidoista nousevat esiin erityisesti kyvyt tiedon hankkimiseen ja sen käsittelyyn. Kykyä toimia yhteistyössä muiden kanssa arvostetaan mutta toisaalta myös taitoa toimia itsenäisesti. Teorioiden ja kulttuurien tuntemisella sekä organisaation johtamistaidolla tuntuu olevan vähemmän keskeinen rooli työelämässä.
Poliittisen historian tutkinto nähdään mielenkiintoisena ja oppiaineesta valmistuneet katsovat, että sen avulla pystyy vaikuttamaan hyvin yhteiskunnallisiin asioihin, mutta toisaalta työnsaantimahdollisuudet ja palkkataso ovat keskimäärin hieman huonommat verrattuna muihin akateemisiin tutkintoihin. Työnantajien kuva poliittisesta historiasta vastaa todellisuutta kohtuullisesti, vaikka tilanne tämän suhteen on viiden vuoden aikana hieman huonontunut.
Monesti kuultu fraasi "poliittinen historia ei valmista mihinkään ammattiin, mutta toisaalta kaikkiin" pitää edelleen paikkansa. Valmistuneiden joukossa on työntekijöitä monilta eri aloilta ja ammateista aina kansainvälisestä markkinoinnista kotimaiseen politiikkaan ja tutkijasta luotsikutterin hoitajaan. Työpaikan saamiseen vaikuttavatkin opintojen lisäksi eniten oma suhdeverkosto ja aikaisempi työkokemus sekä sattuma. Pelkkä oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen ei kuitenkaan enää riitä, vaan on osattava luoda tarpeellisia kontakteja ja aistia ajan henkeä.
Petteri Järvinen